Olen asunto-, energia- ja ympäristöministeri. Koulutukseltani olen maatalous- ja metsätieteiden maisteri ja metsänhoitaja. Harrastan jalkapalloa ja lintuja.
Olen kirjoittanut aiemmin niistä syistä, miksi ihmisten mielenkiinto töissä käyntiä kohtaan on useasti vähäistä. Ja mikä heidät saisi mieluummin töihin lähtemään kuin olemaan kotona. Yksi iso asia on käsittelemättä. Se on asumisen kalleus.
Sain tänään esitäytetyn veroilmoituksen koskien vuodelta 2017 saatuja tuloja ja maksettuja veroja (kuva). Tulos oli minun kohdallani nyt sellainen, että vuodelta 2017 olen saamassa palautusta melko tarkalleen kolmesataa euroa. Nyt sitten pohdin, että pitäisikö tuosta valittaa. Eli pitäisikö hakea vuoden 2017 verotukseen muutosta. Todennäköisesti niin teen. Miksikö? No on kivempi saada palautusta viisisataa kuin kolmesataa euroa, eikö vain?
Verotuksen tehtävinä voidaan pitää: inflaation hillintä, ylikuumenemisen estäminen, julkisen kulutuksen rahoittaminen ja kulutuksen ohjaaminen haittaveroilla.
Luen mielelläni Juho Saaren kirjoituksia, niissä pureudutaan oleellisiin asioihin – köyhyys, eriarvoisuus sekä sosiaaliturvan toteutustapojen vaikutukset. Mielenkiintoista on, että Helsingin Sanomien artikkelissa köyhyyttä verrataan kiireeseen. Näinhän se on, toiset ovat köyhiä ja toisilla on kiire. Kumpaakaan on ulkopuolisen hankala ymmärtää. Molemmista kuulee vähätteleviä kommentteja. ”Kai nyt kaikilla on 10 euroa” ja ”kaikilla meillähän on kiire”.
Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen. Yksi tosiasia on se, että Suomi on verohelvetti. Kokonaisveroasteemme onkin yksi maailman korkeimpia. Veronalennusten toteuttaminen on kuitenkin vaikeaa, koska julkisia menoja ei uskalleta leikata vaikka valtion talousarviossa potentiaalisia vaihtoehtoja yllin kyllin riittäisi. Veronalennusten rahoittaminen valtionvelalla ei puolestaan olisi järkevää. On kuitenkin olemassa keino, jonka avulla valtiovalta voisi kohdella maamme ahkeria veronmaksajia paremmin (tai ainakin vähemmän huonosti).
Ympäristötalouden ja -johtamisen professori Lassi Linnanen herättelee tammikuun Imagen haastattelussa meitä kuluttajia ymmärtämään omien valintojemme merkityksen:
Perintö- ja lahjaveron poistamista koskeva kansalaisaloite on ylittänyt 50000 allekirjoittajan rajan ja on menossa eduskuntaan käsiteltäväksi. Perintöverokeskustelussa usein toistuva argumentti on, että perintövero on väärin, koska verot omaisuudesta on jo kerran maksettu. Perustelu ontuu, sillä kaikki taloudessa kiertävä raha on moneen kertaan verotettua. Samalla tavalla verotetaan esimerkiksi ihmisten kulutukseen käyttämää rahaa, vaikka siitäkin rahasta verot on jo maksettu.
Perintövero puhuttaa jälleen. Koska suhtaudun skeptisesti sen lakkauttamisen realistisuuteen, olen laatinut varasuunnitelman, jolla perintöverotuksen lieveilmiöitä voitaisiin eliminoida edes hiukan.
Aika ajoin uutisoidaan tapauksista, joisssa verottaja on yrittänyt periä perintöveroa vaikeasti rahaksi muutettavista asioista kuten kiinteistöistä. Koska kiinteistön myynti on toisinaan hidasta ja perintöveron maksuaikataulu joustamaton, on tällaisen epälikvidin perinnön perijällä suuri riski joutua taloudellisiin vaikeuksiin.
Valtaapitävien harjoittama verotus on vanhastaan ollut kekseliästä ja luovaa. Ihmisiä on verotettu vaikka mistä: ikkunoista, savupiipuista, kalasaaliista tai villoista. Pääasia on että ihmiseltä on kiskottu rahaa vallan tarpeisiin.
Perintövero - kuolinvero
Eräs mielenkiintoisimmista veroista on keskiaikana peritty maaorjan kuolinvero eli heriot.
Olen asunto-, energia- ja ympäristöministeri. Koulutukseltani olen maatalous- ja metsätieteiden maisteri ja metsänhoitaja. Harrastan jalkapalloa ja lintuja.