kimmotiilikainen

Helsinki ja Uusimaa tarvitsevat erillisratkaisun soteen

 

Sote-uudistuksen tarve ei ole kadonnut. Se on tehtävä jossain muodossa.

 

Perustuslakivaliokunta on rajannut kahdella hallituskaudella lukuisia vaihtoehtoja pois. Sen näkemyksen mukaan sosiaali- ja terveyspalvelut tulisi järjestää väestöltään riittävän suurilla itsehallinnollisilla alueilla, joiden päättäjät valitaan vaaleilla. Sipilän hallitus valitsi pohjaksi nykyiset 18 maakuntaa, joille ratkaisua alettiin rakentaa. Sama itsehallinnollinen alue voi tietysti hoitaa myös muita kuin sote-tehtäviä.

 

Perustuslakivaliokunta on jo tyrmännyt lailla määrätyn kaupunkivetoisen isäntäkuntamallin. Myöskään kuntayhtymiin ei kuntia voida pakottaa. Sen sijaan kuntien keskinäiseen sopimukseen nojaten jo seitsemän maakuntaa on organisoinut sote-palvelut maakunnallisiin kuntayhtymiin.

 

Nyt kaatuneessa uudistuksessa kompastuskiveksi osoittautui valinnanvapaus, jota esitimme liian laajana ja liian nopeasti toteutettuna.

 

Uutta vaihtoehtoa rakennettaessa perustuslaillisten muutostarpeiden lisäksi on mahdollista ja järkevää tehdä myös muita parannuksia.

 

Esitän, että uudistus toteutettaisiin pääosin siten, että maakunnat toimisivat sote-alueina. Helsingin seudulle tarvitaan erillisratkaisu, näin sanovat kaikki. Oma ehdotukseni on, että Helsinki saisi järjestettäväkseen myös muualla maassa maakuntien tehtäviksi osoitetut asiat.

 

Helsingin ja Uudenmaan alueella nyt kaatuneen hallituksen esityksen suurin ongelma oli mammuttimainen koko jo demokratian toimivuuden kannalta. Kaksi maan suurinta vaalipiiriä olisi yhdistetty sote-maakuntavaaleissa.

 

Esitys synnytti myös paljon pelkoja: Helsinki pelkäsi päätösvaltansa luisuvan maakuntaan ja muu Uusimaa pelkäsi Helsingin suurimpana dominoivan päätökset.

 

Helsinki ei voi olla maakunta, mutta laissa sote-alueille tai maakunnille osoitettavat tehtävät voitaisiin Helsingissä antaa Helsingin vastuulle. Esittämäni yksinkertainen ratkaisu tunnustaa Helsingin erityisaseman. Vastaavan kaltainen järjestely on käsittääkseni käytössä myös Oslossa ja Tukholmassa.

 

Helsinki järjestäisi siis itse esimerkiksi perusterveydenhuollon ja sosiaalipalvelut. Jos maakunnille määrättäisiin elinvoimaan, kasvuun tai työllisyyteen liittyviä tehtäviä, nekin Helsingiltä onnistuisi.

 

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriä ei tietenkään kannattaisi pilkkoa. Järkevää olisi, että Helsinki ja Uusimaa voisivat edelleen järjestää erikoissairaanhoidon yhdessä.

 

Esittämäni ratkaisu Uudenmaan jakamiseksi kahtia poistaa demokratiaongelman ja turhat pelot. Se noudattaa vakiintunutta vaalipiirijakoa ja molemmat alueet ovat riittävän elinvoimaisia ja kantokykyisiä.

 

Espoo ja Vantaa olisivat vahvoja vetureita miljoonan asukkaan Uudellamaalla. Samalla kuitenkin pienempien kaupunkien ja kuntien asukkaiden suhteellinen asema paranisi tuntuvasti verrattuna kumoutuneeseen hallituksen esitykseen.

 

Pääkaupunkiseudulta aiemmin ehdotettu malli, missä Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen olisivat muodostaneet oman maakunnan olisi johtanut valtavaan epätasapainoon Uudenmaan sisällä. Siksi se kaatui jo valmisteluvaiheessa, eikä voi olla pohjana jatkossakaan.

 

Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen on ratkaistava tavalla tai toisella. Tekemättä ei voi jättää. On keskustelun ja perusteltujen esitysten aika. Esityksissä kannattaa muistaa historia. Viime päivinä uudelleen esille noussut keskuskaupunkivetoinen isäntäkuntamalli kaatui jo viime hallituskaudella perustuslakivaliokuntaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän TeppoSyvril kuva
Teppo Syvärilä

Onhan tää taas koomista. 4 vuotta oli aikaa tehdä toimiva malli. Nyt sitten heräsitte soteunesta.

Toimituksen poiminnat