Europarlamentti katsoo eteenpäin eikä peräpeiliin
Olin neuvottelemassa EUn puolesta Pariisin ilmastosopimusta. Pitkän aikavälin tavoite on hiilidioksidipäästöjen ja -nielujen tasapaino, jossa metsillä on kasvava merkitys.
Euroopan parlamentin äänestyksessä päättämä LULUCF-kanta kunnioittaa Pariisin sopimusta. Se mahdollistaa kasvavan biotalouden ja metsien aktiivisen hoidon ja käytön osana ilmastopolitiikkaa.
Metsätalouden ja -teollisuuden laajuutta missään jäsenmaassa ei sidota pelkästään historiaan. Biotalouteen on mahdollista investoida ja kasvattaa tuotantoa, kunhan se tapahtuu kestävän metsien käytön rajoissa.
Suomessakin metsäteollisuus voi kasvaa maltillisesti ja käyttää lisää suomalaista puuta ilman, että lisähakkuut muuttuisivat päästöiksi. Joka tapauksessa Suomen metsät ovat jatkossakin yksi Euroopan suurimpia hiilinieluja.
Ehdotukseni Suomen hiilineutraaliudesta vuonna 2045 on nyt erittäin tarpeellinen. Suomi tarvitsee konkreettisen suunnitelman hiilineutraaliudesta, jotta metsien käyttöä voi lähivuosikymmeninä kasvattaa.
Monet suomalaiset mepit yli puoluerajojen ansaitsevat tunnustuksen hyvästä työstä. Europarlamentin ymmärrys metsäasioissa kasvoi. Kiitän erityisesti Nils Torvaldsia. Myös Mia-Petra Kumpula-Natri, Henna Virkkunen, Hannu Takkula ja Anneli Jäätteenmäki tekivät hienoa vaikuttamistyötä omissa ryhmissään.
Parlamentin kanta eroaa merkittävästi ympäristövaliokunnan kesäisestä näkemyksestä. Nyt hyväksytty kanta on hyvä tausta neuvotteluille, joita yksityiskohtaisista hiilinielujen laskentasäännöistä käydään tulevaisuudessa. Niissä Suomelle riittää vielä paljonkin ongelmia esimerkiksi menneiden vuosien metsäkadon päästöjen kompensoimiseksi.
Seuraava etappi on ympäristöministerien neuvosto, johon puheenjohtajamaa Viro pyrkii tuomaan kompromissiesityksen lokakuussa. Sen tueksi tarvitaan laaja jäsenmaiden tuki.
Viimeksi tiistaina keskustelin Ranskan ministerikollega Hulot'n kanssa. Ensi viikolla tapaan taas ilmastokomissaarin. Myös jäsenmaiden on löydettävä tasapainoinen ratkaisu, joka kannustaa kestävään metsänhoitoon ympäri Euroopan.
Ranska on melko hiilineutraali sähkön tuotannossaan eikä tämä aiheuta mitään seurannaishiilidioksidipäästöjä. Saksa taas työntää hiildioksidia taivaalle ruskohiilivoimaloistaan, mutta ilmeisesti saa tästä osan anteeksi kuvitteellisen tuuli- ja aurinkovoimalakapasiteettinsa vuoksi. Erona näillä kahdella maalla on se, että Ranska käyttää ydinenergiaa ja Saksa ei.
Ettei Suomen ainakaan kannattaisi ottaa mallia Saksasta, ellei sitten turpeen lisäkasvua saada käyttöön ruskohiileksi nimettynä.
Vaan tämä metsäasia näyttäisi menevän oikeille jengoille. Suomesta ei ehkä tulekaan pelkästään EU:n luonnonpuistoa ja hiilinielua, vaan täällä on tilaa teolliselle tuotannollekin.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos hyvästä työstä niin itsellesi kuin kaikille muillekin, jotka ovat asian hyväksi toimineet. Hyvä, että huomioit myös muiden työn.
Tietenkin hallituksella on vielä paljon noita Riston yllä mainitsemia asioita pohdittavana. Myös hiilineutraalius pitää suhteuttaa ympäristöön, jossa sitä toteutetaan. Ydinvoima on Suomen paletissa erittäin hyvä osaratkaisu.
Tyylillisenä vihjeenä lukemisen helpottamiseksi. Tekstiä kannattaisi rytmittää vaihtelevalla kappalejaolla…
Ilmoita asiaton viesti
No, onneksi saatiin tähän asiaan hyvä ja myönteinen lopputulos. Tähän asti keskusteluun on osallistunut lähinnä tuhkan ripottelijoita. Onneksi ette antaneet periksi.
Kiitos kaikille osallisille!
Ilmoita asiaton viesti
Hiilen kiertoon perehtynyt ilmastotutkija Timo Vesala pitää parlamentin ratkaisua lyhytnäköisenä politiikkana.
– Jos katsotaan ilmastovaikutusta, niin päätös on tosi murheellinen. Näyttää siltä, että talous on jyrännyt tieteen ja sitä kautta ilmaston huomioon ottamisen yli.
Asialla aina montaa näkökulmaa, poliitikot ja talouselämä ei ole kautta välittänyt luonnon tuhoamisista.
Ilmoita asiaton viesti